Valonia kartoittaa Saaristomeren rannikon pienvesien kunnostustarpeita. Kyselyn avulla esimerkiksi maanomistaja, mökkiläinen tai saariston vakituinen asukas voi ilmoittaa kunnostuksen tarpeessa olevia vesistökohteita, kuten fladoja, kluuveja, virtavesiä, luonnontilan menettäneitä merenlahtia tai muita mielenkiintoisia havaintoja esimerkiksi kalojen lisääntymisalueista.

Vastaa kyselyyn Saaristomeren rannikon kunnostustarpeista 29.8.2021 mennessä tästä linkistä.

Mitä ovat rannikon pienvedet ja miten tunnistaa kunnostustarpeita?

Rannikkovesien ja rannikon pienvesien − erityisesti fladojen, kluuvien ja pienten virtavesien − tila on heikentynyt. Saaristomeren rannikkovedet ja joet ovat uusimman ekologisen tilan arvioinnin mukaan pääosin tyydyttävässä ja/tai välttävässä ekologisessa tilassa. Sisäsaaristossa ja jokisuistoissa tila on pääosin välttävä tai jopa huono. Erityisesti ravinnekuormitus, rantarakentaminen, tieverkosto ja ruoppaukset ovat muuttaneet rannikon pienvesien tilaa. Rannikkovesien tilan heikentyminen näkyy erityisesti veden sameutena, rantojen ja pohjien liettymisenä, sinileväkukintoja ja kasvillisuuden runsastumisena. Myös muut lajistossa tapahtuvat muutokset viestivät vesien tilan heikentymisestä. Esimerkiksi kalastossa särkikalat runsastuvat. Muutosten myötä osa rannikkovesiluontotyypeistä on myös uhanalaistunut: Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnin mukaan fladat ja kluuvit ovat vaarantuneita luontotyyppejä ja kaikki Etelä-Suomen purotyypit on luokiteltu uhanalaisiksi.

Kluuvijärvi saaristossa.

Fladat ja kluuvit sekä matalat, sulkeutuneet merenlahdet

Fladat ovat maankohoamisen seurauksena merestä irtautuvia merenlahtia ja kluuvit merialueesta jo irtautuneita vesialueita. Ne poikkeavat merialueesta selkeästi, ja niiden tärkeimpiä ominaispiirteitä ovat veden alhainen suolapitoisuus, mataluus ja veden vähäinen vaihtuvuus. Tyypillisimpiä fladojen tilaa heikentäneitä tekijöitä on suuaukolla sijainneen kynnyksen ruoppaaminen, voimakkaat kasvillisuusniitot ja rantarakentaminen. Pengertiet ja väärin asennetut tierummut ovat myös voineet estää kalojen ja muiden vesielöiden pääsyn fladaan. Fladojen ja kluuvien ominaispiirteet tekevät niistä suotuisia elinympäristöjä ja lisääntymisalueita muun muassa kaloille ja hyönteisille.

Fladoja voidaan ennallistaa muun muassa palauttamalla suuaukon kynnys. Ihmisen rakentamat vaellusesteet voidaan poistaa. Voimakkaasta rehevöitymisestä aiheutunutta vesikasvillisuutta  ja umpeen kasvua voidaan vähentää hyvin suunnitteluilla vesikasvillisuuden niitoilla. Fladojen ja kluuvien kunnostuksessa tulee muistaa, että luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset fladat ja kluuvit ovat vesilailla suojeltuja pienvesiä. Enintään kymmenen hehtaarin suuruisen fladan ja kluuvijärven luonnontilan vaarantaminen on kielletty.

Matalilla, sulkeutuneilla merenlahdilla voi olla samankaltaisia ominaispiirteitä kuin fladoilla. Merenlahtien kunnostustoimia ovat muun muassa kasvillisuusniitot. Oleellista on ulkoisen kuormituksen, valuma-alueelta tulevien ravinteiden ja kiintoainekuormituksen vähentäminen valuma-alueen vesiensuojelutoimilla.

Kunnostustarpeen arvioinnissa tulee huomioida, että esimerkiksi vesialueen mataluus ja rehevä kasvillisuus eivät välttämättä tarkoita, että vesistössä olisi ekologisen tilan näkökulmasta kunnostustarpeita. Matalat vesialueet ovat usein erityisen hyviä lintujen, kalojen ja muun eliöstön elinympäristöjä. Vesistöjen virkistyskäyttö, kuten vesillä liikkuminen ja niihin liittyvät vesistökunnostustavoiteet, voivat olla ristiriitaisia vesistön ekologisen tilan tavoitteiden kanssa. Erilaisia tavoitteita voidaan kuitenkin yhteensovittaa hyvällä suunnittelulla. Esimerkiksi kasvillisuusniittoja voidaan toteuttaa siten, että ne parantavat virkistyskäyttöä ja samalla lisäävät esimerkiksi kaloille ja linnuille soveltuvaa elinympäristöä.

Purot ja muut pienet virtavedet

Purot ovat jokia pienempiä virtavesiä, joiden valuma-alue on kooltaan alle 10 km². Puroissa virtaa vettä läpi vuoden ja niissä on useimmiten lajistona kalastoa. Norot ovat puroja pienempiä virtavesiä, jotka ovat usein kausikuivia. Purot ovat tärkeitä kalojen lisääntymisalueita. Esimerkiksi monet kevätkutuiset kalalajit kuten ahven, hauki ja särkikalat nousevat merestä puroihin lisääntymään. Purot usein myös yhdistävät vesistöjä toisiinsa ja toimivat tärkeinä eliöstön kulkureitteinä. Melko vaatimattomatkin ojat voivat toimia kevätkutuisten kalojen lisääntymisalueina.

Tyypillisimpiä virtavesien tilaa heikentäneitä toimia ovat purojen perkaus, rantametsän hakkuut, valuma-alueen ojitukset ja erilaiset vaellusesteet kuten padot, ja tierummut, jotka estävät kalojen vaeltamista. Purot kärsivät myös ravinne- ja kiintoainekuormituksesta, joka on useimmiten lähtöisin valuma-alueen ojituksista tai uoman perkauksista. Puroja voidaan kunnostaa muun muassa poistamalla vaellusesteitä ja palauttamalla perkauksilla poistettuja koski- ja virtapaikkoja tai lisäämällä uoman monimuotoisuutta lisäämällä kiveä, soraa ja puuainesta. Rantametsät ovat puroille tärkeitä. Rantapuusto varjostaa uomaa ja kasvillisuudesta päätyy puroihin ravinteita ja orgaanista ainesta. Rantakasvillisuus myös sitoo maaperää ja vähentää siten puroon päätyvää kiintoaine- ja ravinnekuormitusta.

Luonnontilainen puro saaristossa. Purossa puuta, ympärillä kasvustoa, jonka läpi siivilöityy auringonvaloa.
Kuvassa tierumpu, josta tulee vettä.

Lähteet, lammet ja muut pienvedet

Myös lähteet ja enintään yhden hehtaarin kokoiset lammet ovat vesilailla suojeltuja vesistöjä. Lähteet ovat pohjavedestä riippuvaisia ekosysteemejä.  Lähteiden tilaa ovat heikentäneet erityisesti metsähakkuut, ojitukset ja vedenotto. Myös lammet ovat kärsineet metsähakkuista, mutta myös rantarakentamisesta. Lähdeluontotyypit ovat Etelä-Suomessa erittäin uhanalaisia. Etelä-Suomen lampiluontotyypeistä esimerkiksi runsasravinteiset lammet ovat erittäin uhanalaisia ja metsä- ja suolammet vaarantuneita.

Pienvesiä voidaan kunnostaa muun muassa poistamalla tarpeettomia vedenottorakenteita, ennallistamalla rantametsää ja kasvillisuutta sekä vähentämällä ravinnekuormitusta. Lähteiden ja lampien vedenpintaa on myös usein laskettu perkaamalla niistä lähtevää laskupuroa. Vedenpinnan korkeuden ennallistaminen kohentaa lähteiden ja lampien tilaa.

Kysely toteutetaan osana Saaristomeren rannikon pienvedet -hanketta. Hankkeelle on myönnetty rahoitusta valtion avustuksista vesien- ja merenhoitoon (50 %), EKOenergian virtavesirahastosta, Saaristomeren suojelurahastosta, Kustavin-Uudenkaupungin kalatalousalueelta ja Kemiönsaaren-Särkisalon kalatalousalueelta.

Jussi Aaltonen

vesiasiantuntija
jussi.aaltonen@valonia.fi
040 186 1765

Janne Tolonen

vesiasiantuntija
janne.tolonen@valonia.fi
050 518 7755