Energiatehokkuuden vaatimusten kasvaessa lähes kaikkiin uusiin omakotitaloihin suunnitellaan varaava tulisija. Se on suosittu myös vanhemmissa taloissa lisälämmön lähteenä. Vanhojen talojen tulisijojen sytyttämisessä on omat niksinsä, mutta myös nykyaikaiset takat vaativat käyttäjältään perehtymistä aiheeseen.
Puun poltto ei varsinkaan taajamissa ole ongelmatonta pienhiukkaspäästöjen ja savuhaittojen vuoksi. Tulisijan huolto ja puun laatu vaikuttavat päästöjen määrään, mutta varsinkin nokipäästöihin vaikuttaa myös puun oikeanlainen poltto.
Käytä polttamiseen kuivia, ylivuotisia puita. Niitä kannattaa tuoda sisälle puulaatikkoon useamman päivän tarpeen verran. Kuivan puun lämpöarvo on suurempi ja päästöt vähäisempiä kuin kostealla puulla. Kuivan puun tunnistaa siitä, että ne helähtävät toisiaan vasten lyötäessä.
Sytykkeeksi sopivat tuohi, lastut, sanomalehtipaperi tai pienet puut. Ennen tulen sytyttämistä savupellit avataan kokonaan ja vanhat tuhkat poistetaan.
Käytä ensimmäiseen pesälliseen pieniä, noin puolen kilon painoisia ja halkaisijaltaan noin viiden sentin polttopuita. Sopiva puun pituus on noin viisi senttiä lyhyempi kuin tulipesän pituus.
Täytä pesä vain noin puolilleen. Lado puut väljästi vaakatasoon niin, että ilma pääsee kiertämään niiden välistä ja sijoita sytykkeet päällimmäisiksi. Sytytä puut päältä ja sulje luukut, kun puut palavat hyvin. Älä käytä roskia sytykkeinä.
Toiseen pesälliseen voit varata isompia polttopuita, jotka painavat noin kilon ja ovat halkaisijaltaan noin 10 senttiä. Tämän kokoinen puu on suunnilleen litran maitopurkin kokoinen. Lisää puut pienissä erissä. Puita lisätään vasta, kun entiset ovat palaneet lähes hiillokselle ja liekit ovat laskeutuneet. Älä lado tulipesää täyteen. Vapaata tilaa pitää olla vähintään 1/3 tulipesän korkeudesta. Puut lisätään hiilloksen päälle kuoripuoli alaspäin.
Lämmitystä lopetettaessa hiillosta kohennetaan, jotta kaikki kekäleet saadaan palamaan loppuun. Kun hiillos alkaa hiipua, siinä ei näy enää sinisiä liekkejä. Peltiä voi laittaa silloin hieman pienemmälle. Pelti suljetaan kokonaan vasta, kun hiillos on palanut loppuun. Jos pelti suljetaan liian aikaisin, sisällä oleville voi aiheutua hengenvaarallinen häkämyrkytys.
Polton kriittisin vaihe päästöjen kannalta on syttyminen ja palamisen alku. Päästöjä muodostuu eniten joko liian pienellä tai liian suurella ilmamäärällä poltettaessa. Piipusta tulevan savun väri kertoo palamisen onnistumisen: kitupoltosta tai märistä puista syntyy mustaa savua, joka sisältää paljon nokea. Valkea savu on puolestaan harmitonta vesihöyryä, joka kertoo onnistuneesta poltosta.
Älä koskaan polta tulisijassa muovia tai maalattua ja kyllästettyä puuta. Kertyneet pahvi- ja paperiroskat on parempi laittaa kartonki- ja paperinkeräykseen kuin polttaa takassa.
