Ekovinkki 9/2019

Tulevaisuudessa luultavasti hämmästelemme entisaikojen suruttomia kulutustottumuksia. Monessa kodissa kierrätys pelaa hyvin, mutta silti käytämme kallisarvoisia materiaaleja varsin tuhlailevasti ajattelematta sitä, mistä folionpalat tai vanupuikot on valmistettu ja miten paljon valmistukseen on käytetty energiaa ja luonnonvaroja vain yhtä käyttökertaa varten – minkä jälkeen niiden hajoaminen voi kestää satoja vuosia.

Monet kertakäyttöisenä markkinoidut tuotteet ovat korvattavissa pitkäikäisemmillä vaihtoehdoilla. Kotitalouksissa vanulaput, talouspaperit, lautasliinat ja kertakäyttöiset tiskirätit voi helposti korvata kestotuotteilla, joiden kuosit ilahduttavat käyttäjäänsä. Vaihda juomapillit lasisiin, pidä elintarvikkeet tuoreena mehiläisvahakelmun avulla ja huuhtaise foliot uudelleen käytettäväksi.

Hygieniatuotteiden osalta olemme myös tottuneet kertakäyttöisyyteen. Kuukautissiteiden valtava muovi- ja osin myös kemikaalikuormituksen voi minimoida omalta osalta suosimalla kotimaista silikonista valmistettua kuukuppia tai kankaisia kestositeitä. Kertakäyttöiset kosteuspyyhkeet voi korvata pesulapuilla, jotka voi kostuttaa suihkuttamalla niihin vesi-vauvaöljyseosta. Laput pysyvät pienten reissujen ajan kosteina niitä varten tehdyssä PUL-pussissa. Meikinkin voi siistiä vanupuikon sijaan kostean pesulapun kulmalla.

Kestotuotteita voi ommella itse tai hankkia valmiina kotimaiselta tekijältä. Tarjontaan voi tutustua hakukoneiden tai aiheelle vihkiytyneiden Facebook-ryhmien kautta.

Kertakäyttökulttuurin ongelmiin on puututtu myös EU-tasolla: muovit halutaan korvata mahdollisimman pitkälti biopohjaisella materiaalilla ja saada ne osaksi kiertotaloutta. Joulukuussa hyväksyttiin direktiivi, joka kieltää osa kertakäyttöisistä muovituotteista. Täyskiellon myötä markkinoille ei enää saa tuoda esimerkiksi muovisia vanupuikkoja tai ilmapallojen tikkuja. Direktiivi ohjaa yrityksiä uudenlaisten tuotteiden ja palveluiden suunnitteluun ja toimii myös merkittävänä signaalina kuluttajien ja päättäjien suuntaan.

Vinkin laati Maiju Oikarinen Valoniasta