Ekovinkki 49/2018

Eläinlajien massasukupuutto näkyy otsikoissa, mutta harva on tietoinen, että sama uhkaa myös viljeltyjä kasvilajeja. Kolme neljäsosaa maailman ruoasta tulee 12 viljakasvista ja viidestä eläinlajista. Näistä lajeista kolme – riisi, vehnä ja maissi – muodostavat puolet ihmisten saatavista kaloreista. Viimeisen sadan vuoden aikana kolme neljäsosaa viljelykasvien geneettisestä monimuotoisuudesta on menetetty. Lajien kato lisää kasvien haavoittuvuutta ja uusien lajikkeiden kehittäminen vaikeutuu, kun saman lajin variaatioita on yhä vähemmän.

Agrobiodiversiteetti tarkoittaa luonnon monimuotoisuutta maataloudessa. Kyseessä on arvokas luonnonvara, joka auttaa meitä sopeutumaan ruoantuotannon tulevaisuuden haasteisiin. Monimuotoisessa maataloudessa tuotantoa laajennetaan perinteisten lajikkeiden ulkopuolelle ja viljelyssä on määrällisesti enemmän lajikkeita. Pölytykseen ja ravinteiden kierron ylläpitämiseen kiinnitetään peltoekosysteemin nimissä erityistä huomiota.

Maakunnassamme viljellään useampaakin erikoiskasvia, joita suosimalla edistät monimuotoisempaa maatalousmaisemaa ja viljelyä. Härkäpapu ja öljyhamppu ovat molemmat erinomaisia proteiinin lähteitä, joilla voi korvata myös lihaa ruokavaliossa. Luontaisesti gluteenittomassa tattarissa on paljon B1- ja B2-vitamiineja, kalsiumia ja magnesiumia. Tattari sopii aamupuuroon tai vaikkapa makaronilaatikkoon perinteisen pastan korvaajaksi. Speltti on vatsaystävällinen vaihtoehto vehnälle – leivonnassa kannattaa kuitenkin muistaa, että speltti tarvitsee pidemmän ajan ja korkeamman lämpötilan nostatukseen, lisäksi paistoaika on lyhyempi ja lämpötila alhaisempi. Muita mielenkiintoisia, Suomessa viljeltäviä erikoiskasveja ovat kvinoa, camelina, hirssi, kumina ja öljypellava.

Tutustu erikoiskasvien ominaisuuksiin ja käyttötapoihin: saat paitsi terveellisemmän ja monipuolisemman ruokavalion, myös monimuotoisemman ja sietokykyisemmän maatalouden. Pienimuotoista lähituotantoa tukemalla vahvistat samalla paikallista ruokaketjua ja tuet alueellista kestävää kehitystä sekä luonnon kantokyvyn vahvistamista.

Vinkin laati Miriam Sewón Valoniasta