Ekovinkki 42/2016

Nyt on sesonkiruuissa kaalien aika. Niiden maku ja ravintosisältö ovat huipussaan vastakorjattuna satona. Sen sijaan hinta on kukkaroystävällinen läpi vuoden. Moni kaihtaa kaaleja, koska jossain muistien kätköissä kummittelee kouluruokalan suruisa kaalisopan tuoksu tai talvisen keräkaalin pistävä aromi. Kaalien maailmaan on astunut monta tutustumisen arvoista lajiketta, joista saa sekä kuitua että vitamiineja. Pimeän vuodenajan hittisalaattiaines, kiinankaalikin on jo mennyttä maailmaa. Nyt on pöydässä paksoita ja kurttukaalia.

Kaalien parissa seikkaillessasi voit löytää jokaiselle aterialle uuden makuelämyksen. Miedoimpia ovat sellaiset, joista käytetään lehtien sijaan kukintoja. Kaikki kukkakaalin serkut, kuten sen violetti versio, tummanvihreä romanescu ja parsakaali eli brokkoli sopivat sekä salaattiin että kypsennettäväksi. Ne sopivat hyvin myös uusiksi dippivihannesklassikoiksi perinteisen valkoisen lajikkeen seuraksi. Ota ruokalistalle kiinankaalin lehvien sijaan joko lehtikaali tai sen tummempi variaatio mustakaali. Molemmista syntyvät syysruokien suosikit, kaalisipsejä uunissa tai vihreä vitamiinilisä smoothieen.

Lähes kaikki kaalikasvit, villit ja kesytetyt, viihtyvät maanpinnalla auringonpaisteessa keräten kunnioitettavan vitamiinivaraston lehtiinsä. Poikkeuksen tekee kyssäkaali, joka täytyy kaivaa ainakin osittain maan alta. Sen voi kuoria ja pilkkoa joko raakana syötäväksi tai pistää pataan muiden juuresten kanssa kypsymään.

Jos kaalejaan ei käytä heti, ne viihtyvät jääkaappilämpötilassa, erillään omenista ja tomaateista, joista erittyy kaalien mielestä epämiellyttävää etyleeniä.

Vinkin laati Susanna Auvinen Valoniasta