Ekovinkki 39/2016

Lähiviikkoina on aika hyvästellä pihalla ja parvekkeella loistaneet kesäkukat. Tai näin moni usein ajattelee. Mutta entäpä jos jäisimme vartomaan iloista jälleennäkemistä taas ensi keväänä? Liian monia kasveja pidetään nykyisin vain kertakäyttökukkina, jotka kesän mentyä kelpaavat vain kompostintäytteeksi. Moni niistä selviäisi kuitenkin hyvin talven yli. Kasvien talveuttaminen säästää rahaa ja syventää luontosuhdetta.

Gladioluksien ja daalioiden vihreiden maanpäällisten osien annetaan mahdollisimman pitkään varastoida ravintoa juurimukuloihin. Vasta kun ensimmäiset todella kylmät yöt nipistävät varret veteliksi ja läpikuultaviksi, ne voi katkaista. Puhdikkaat mukulat kaivetaan ylös penkistä, karistellaan niistä enimmät mullat ja viedään kellariin talvehtimaan. Peitoksi voi ripotella kuivaa turvetta. Valoa ne eivät kaipaa, eivätkä juuri kasteluakaan. Keväällä ne alkavat kasvattaa vihreitä lehdenalkuja merkkinä siitä, että uusi kukintakausi on tuloillaan.

Sen sijaan pelargonit ja verenpisarat voivat hyvin myös valoisassa huoneessa, kunhan kastelua muistaa vähentää. Kellarissakin ne voivat talvehtia, mutta silloin ei pidä järkyttyä, vaikka kasvi näyttää joskus hiukan homeiselta tai puskee esiin aavemaista, kelmeää versoa. Tätä tapahtuu, mikäli kellari on liian lämmin, kylmä, kostea, valoton tai valoisa. Tarhurin on pidettävä hermot kurissa ja uskottava, että keväällä mullanvaihdon ja nuorennusleikkauksen jälkeen kaikki on kuten ennenkin.

Itseluottamuksen ja taitojen kasvaessa voit yrittää saatella uuteen kevääseen myös esimerkiksi amppelimansikan, äitienpäiväruusun, laventelin ja jopa joitakin yksivuotisina viljeltyjä kesäkukkia kuten keijunmekon tai marketan.

Vinkin laati Susanna Auvinen Valoniasta