30.7.2010

Ekovinkki 31/2010

Ruoassa on yllättävän paljon vettä

Luonnonvarojen riittävyydelle ja käytön kestävyydelle on kehitetty useita mittareita. Uusin lienee niin kutsuttu vesijalanjälki, joka mittaa eri tuotteiden ja palvelujen koko tuotanto- ja kulutusketjun aikana suoraan ja epäsuorasti tarvittavaa vesimäärää. Ruoka on vedentarpeeltaan yllättävän suuri kuluttaja. Pelkkä näkyvissä olevan nesteen määrä on vain murto-osa elintarvikkeiden todellisesta kulutuksesta. Tätä kulutuksen muotoa on helppo pienentää jokapäiväisessä elämässämme.

Kun koko elintarvikeketju otetaan huomioon, maitolasillisen vesimäärä ei ole suinkaan 2,5 desiä vaan 250 litraa. Kahvikupillinen on vaatinut eri vaiheissaan 140 vesilitraa. Yksi viipale vehnäleipää on kuluttanut vettä 40 litraa, 10 grammaa juustoa vastaavasti 1 000 litraa. 50 grammaa kinkkua on vaatinut 240 litraa ja yksi keskikokoinen omena 70 litraa vettä.

Ihmisen vesipitoisuus on noin 70 prosenttia, joten mehevien kasvisten suuri kulutus on ymmärrettävää. Mutta vettä löytyy yllättävän paljon myös ”kuivista elintarvikkeista”. Nakkisämpylään painosta on vettä 56 prosenttia.

Suurin maataloustuotannon vedenkuluttaja on lihan kasvatus. Pahimpia kuluttajia ovat naudanlihan ja lampaanihan tuotanto. Kasvispainotteiseen ruokavalioon siirtyminen säästäisi vettä, ja lisäksi kasviksia saadaan samoilla panostuksilla jopa kymmenen kertaa enemmän kuin lihaa.

Suomalaisten keskimääräinen vesijalanjälki on selvästi maapallon keskiarvoa suurempi. Pahoja tuhlareita emme kuitenkaan ole. Leijonanosa kuluttamastamme vedestä tarvitaan vientituotteisiin.

Ekovinkin laati ympäristötoimittaja Kai Aulio