6.5.2010

Ekovinkki 19/2010

Leppoisaa lomaa luonnontilaisella rannalla

Sukupolvi toisensa jälkeen suomalainen on unelmoinut omasta rantapaikasta. Unelmasta onkin seurannut ruuhkaa vesien ääreen, mikä herkästi vähentää luonnontilaisten rantojen määrää. Luonnontilaiseen rantaan kuuluu vesiluontoa suojaava kasvillisuus, joka etenkin matalikoilla on alueen lajistolle erityisen tärkeää ja kaikilla rannoilla tehokas ravinteiden ja epäpuhtauksien sitoja. Ranta-alueen omistajan kannalta luomuranta on erinomainen ratkaisu, sillä se antaa oivan syyn keskittyä rasittavien muokkaustoimenpiteiden sijaan luovaan laiskotteluun.

Luomuranta alkaa tietysti jo kuivalta maalta. Kylvönurmikko voi olla kaunis kaupunkimaisemassa, mutta rannoilla sitä kannattaa välttää. Jos sellainen kuitenkin sattuu paikalla jo olemaan, voi ruohonleikkurin jättää hyvällä omallatunnolla kaupunkiin ja päästää nurmen rauhassa muuttumaan kedoksi. Rantametsiäkään ei kannata liikaa hoitaa, vaan antaa mahdollisuuksien mukaan lahopuiden ja aluskasvillisuuden säilyä. Ne molemmat lisäävät luonnon monimuotoisuutta.

Ruoppaaminen on aina vesiluonnon kannalta raju toimenpide, johon olisi hyvä päätyä vasta huolellisen harkinnan jälkeen. Jos kasvillisuus on aiheutunut rehevöitymisestä, ruoppaus todennäköisesti pahentaa tilannetta: ruoppauksen ja muun rannan muokkauksen myötä veteen vapautuu ravinteita, jotka lisäävät rehevöitymistä entisestään. Toinen yleinen ruoppaamista seuraava ongelma on eroosio. Lisäksi viranomaisilla on yleensä asiasta sanansa sanottavana, joten ennen ruoppaamista pitäisi aina kääntyä paikallisten ympäristöviranomaisten puoleen. Oikein matalaan rantaan voi ruoppaamisen sijaan harkita pitkospuita tai kevytrakenteista laituria. Pengerlaiturit ja aallonmurtajat estävät rantaveden vaihtumista ja veden luonnollisia virtauksia.

Suomen rantatyyppejä arvioitaessa todettiin, että niistä jopa 40 % on uhanalaisia. Kaikkein suurimmassa vaarassa ovat rantaniityt sekä merenrantojen luonnontilaiset hiekkarannat ja –dyynit.  Meidän tehtävämme onkin pyrkiä elämään rannoilla niin, että niille jättämämme jälki olisi mahdollisimman huomaamaton.

Valonian ekovinkin laati Anu Syrjänen Turun Ekotorilta